Juha ja Vitali varasivat lennot Ukrainaan hyvissa ajoin - kesakuussa. Tarkoituksena oli suunnitella reissua hyvin, silla aikaakin oli ruhtinaalliset pari kuukautta.
Saapuessaan Kiovan lentokentalle kummallakaan edellamainituista ei ollut pienintakaan kasitysta seuraavasta liikkeesta. Ei majoitusta, ei kuljetusta, ei paikallista rahaa, eika ukrainan kielitaitoa. Ja jokainen vastaantulija yrittaa huijata naita kahta rinkkaturistia. POHHUI.
Aikaeron uuvuttamina, pojat saapuivat Kiovan rautatieasemalle noin kello 14 ja majoituksen metsastys kaynnistettiin valittomasti. Nopean valipalan jalkeen. Kello 20 pojat paasivat kuin paasivatkin neuvostoajan kakkosluokan hotelliin, jossa he viettivat ensimmaisen yonsa Ukrainan maaperalla.
Seuraava paiva on mennyt kaupunkia kierreskellen mukavassa +30 asteen lampotilassa lampohalvauksen ja nestehukan rajamailla. Seuraava etappi voisi olla yojuna Odessaan, jos paikkoja loytyy ja Tsernobylin paivakierros saadaan jarjestettya jarkevalla tavalla aikatauluja sotkematta.
"No niin. Lenokoneessa ei varmaan ollut meidan lisaksi ketaan muuta Suomen passin omistajaa, joten suomenkielisia kuulutuksia seuranneet ruotsinkieliset kuulutukset tuntuivat jokseenkin tarpeettomilta. Eikohan ne aina muutenkin. Lentokentalla tajuttiin et matkaseura koostuu paaosin jostain huumediilereista ja halpatyovoimasta, jotka olivat matkalla kotiin. Joukossa oli myos kaksi nuorta tyttoa, jotka selkeasti nayttivat ukrainalaisilta. Siinas sitten kommentoitiin heidan ulkonakoaan, heidan istuessaan viereisella penkilla odottamassa bussikuljetusta koneelle.
Hapea oli suuri, kun tytot lukivat Iltalehtea lentomatkalla. Ai saatana! Jos se jais siihen viela, mutta ei. Perille tultuamme kinusimme heilta - joku jatka tuli kysymaan asken taalla nettikahvilassa olemmeko Hollannista. WTF? - niin kinusimme viela nailta tytoilta kyytia kaupunkiin ja kaupunkikierrosta. Eeeeeei herunut. Mis mottes!!? TetrisMatrix!
Kiova on kylla oikeasti saatanan iso. Metrossa meinaa hukkua ihmismassaan ja rinkat ei kylla todellakaan auta tilannetta. Kaikki on jotenkin levallaan taalla, vaikka aivan kaupungin keskusta on oikeasti mahtava naky. Voitonaukio-nimella kantava kaupungin keskuspiste peittaa mennen tullen Helsingin ja miksei Tallinnan keskustat. Kouvola on joten kuten viela messissa tassa skabassa.
Ensimmainen paiva ei kylla sisaltanyt mitaan muuta kuin paatonta juoksua ilman varsinaista tarkoitusta. Tormasimme sveitsilaiseen perheseurueeseen, joiden kanssa yritettiin hataisesti keksia keinoa viettaa ensimmainen yo turvallisesti ja keskustan laheisyydessa. Juha innostui pelaamaan korttia Kiovan juna-aseman taman seurueen kanssa keskella katua. Varsinainen naky, kun ottaa huomioon paljon siellakin kulki jengia. POHHUI.
Junat nayttaa tosian olevan aivan taynna, samoin majoituspaikat. Kiovassa on tasan nelja hostellia, ja ykskaan ei tarjoa mitaan muuta kuin "no vacancy". Tarkoituksena oli hyokata tasta itaan, johonkin pikkukaupunkiin chillaa, mutta naissa keleissa ei oikeasti maistu mikaan muu kuin uiminen. Juha viettaisi vaikka loppuloman jollain hiekkarannalla tai sukeltaen, minulle riittaa kylla paiva kakskin sellaista touhua. Katsotaan nyt.
Eras jenkki, johon tormattiin toisena paivana suositteli yhta hotellia, aivan keskustan uumenissa. Sielta loytyisi kuulemma myos dormi 30 dollarilla henkilolta, joten paatimme yrittaa sita. Kyseinen jenkki on varsinainen himoreissaaja - ainakin omien sanojensa mukaan. On kuulemma ollut kolme kertaa siella ja nelja kertaa tuolla ja aina on vain matkan paalla. Helsinki ja Tallinnakin on kuulemma tuttuja paikkoja. Kosova, Serbia, Moldova ja muutkin tuollaisen vahemman suositut paikat ovat hanen "kantapaikkoja". Noh, loysimme hanen suosittelemansa hotellin, ja siella mitaan vitun dormeja ollut. Kahden tahden hotelli, joskin tosiaan keskustassa, mutta ilman mitaan herkkuja 50e. Jenkit ei kylla puhu muuta ku roskaa. Perkeles.
Idea Tsernobylin matkasta syntyi alkuvuodesta eraan tietokonepelin ja erityisesti eraan Helsingin Sanomissa julkaistun kirjoituksen myota. Siella on aivan pakko kayda. Nyt vain nayttaa tosiaan jarkevammalta lahtea Kiovasta pois, ja suorittaa kyseinen paivakruiisi sateilyn keskelle vasta paluumatkalla, juuri ennen paluulentoa Suomeen. Tekisi mieli kylla kayda muuallakin Ukrainassa, kun taalla kerran on. Pikkukaupunkien majoitustarjonta on kylla todella, todella heikkoa. Hostelleja ei ole ja hotellit ovat sikahintaisia. Sikahinta on taalla kylla varsinaista muotia, silla enpa menisi sanomaan, etta tama olisi halpa maa. Tupakat kylla euron toppa, ja paikallista mahorkkaa saa kahdella eurolla kokonaisen kartsan, mutta tama vaaristaa hintatasoa mika taalla vallitsee. Aikaisemmin mainittu BillyBob-jenkki vakuutti, etta muualla on yhta kallista, mutta uskallan vaittaa, etta paskapuhetta sekin.
Tassa ois viela reilu viikko aikaa, ja hyvia keleja on luvattu. Jos Odessassa onnistuisi ponnistaa sen verran, etta uskaltaisi kayda sen sukelluskurssin lapi, ois fittit bra. Moldovaankin teoriassa ehtisi, mutta junakulku on tosiaan melko heikolla laidalla talla hetkella. Tsernobyl on aivan must, ma en lahde taalta ilman sita kokemusta."
- Vitali
"Lentomatka sujui nopeasti Vitalia rauhoitellen ilmakuopista. Perilla lentokentalla kaikki taksikuskit huuteli meidan peraan "TAXI TAXI", ma en ymmarra mista ne tajus ettei olla paikallisia. Taxi kaupunkiin olisi maksanut 30e, bussilla paasimme 4e:lla.
Hostellin metsastys +25 asteen lammossa ei ollut herkkua. Varsinkaan kun kaikkialla oli taytta, ainakin nettisivujen mukaan. Venajan kielessa ei ole sanaa "hostelli" joten taxikuskitkaan eivan osanneet auttaa vaan yksikin kuskas meidat 3min kavelymatkan paahan taxilla jossa oli kuulemma 2 hyvaa halpaa hotellia. Eika maksanut kuin 6e se matka. Onneksi osattiin kavella takas asemalle.
Takas lahtoruudussa eika tietoakaan mihin seuraavaksi. Eilen tuli kierrettya Kiova lapi metrolla, taxilla, bussilla, junalla ja kavellen. Lopulta paadyttiin 6h kiertelyn jalkeen siihen ekaan mita se taxikuski ehdotti. POHHUI!
Nyt voimat on ihan loppu ja pahalta nayttaa junienkin suhteen. Puol venajaa taitaa olla taal matkalla kun kaikkialla on taytta ja ei oikeastaan yhtaan reppureissaajia.
Eniten tekee kylla mieli rannalle! Niin ja sukeltamaan mustaan mereen. Tietysty ilman Tsernobylia ei taalta lahdeta!
Huh, mulla meni voimat ja kiinnostus kun luin ton Vitalin patkan, sehan kerto jo kaiken oleellisen! pohhui."
- Juha
Saapuessaan Kiovan lentokentalle kummallakaan edellamainituista ei ollut pienintakaan kasitysta seuraavasta liikkeesta. Ei majoitusta, ei kuljetusta, ei paikallista rahaa, eika ukrainan kielitaitoa. Ja jokainen vastaantulija yrittaa huijata naita kahta rinkkaturistia. POHHUI.
Aikaeron uuvuttamina, pojat saapuivat Kiovan rautatieasemalle noin kello 14 ja majoituksen metsastys kaynnistettiin valittomasti. Nopean valipalan jalkeen. Kello 20 pojat paasivat kuin paasivatkin neuvostoajan kakkosluokan hotelliin, jossa he viettivat ensimmaisen yonsa Ukrainan maaperalla.
Seuraava paiva on mennyt kaupunkia kierreskellen mukavassa +30 asteen lampotilassa lampohalvauksen ja nestehukan rajamailla. Seuraava etappi voisi olla yojuna Odessaan, jos paikkoja loytyy ja Tsernobylin paivakierros saadaan jarjestettya jarkevalla tavalla aikatauluja sotkematta.
"No niin. Lenokoneessa ei varmaan ollut meidan lisaksi ketaan muuta Suomen passin omistajaa, joten suomenkielisia kuulutuksia seuranneet ruotsinkieliset kuulutukset tuntuivat jokseenkin tarpeettomilta. Eikohan ne aina muutenkin. Lentokentalla tajuttiin et matkaseura koostuu paaosin jostain huumediilereista ja halpatyovoimasta, jotka olivat matkalla kotiin. Joukossa oli myos kaksi nuorta tyttoa, jotka selkeasti nayttivat ukrainalaisilta. Siinas sitten kommentoitiin heidan ulkonakoaan, heidan istuessaan viereisella penkilla odottamassa bussikuljetusta koneelle.
Hapea oli suuri, kun tytot lukivat Iltalehtea lentomatkalla. Ai saatana! Jos se jais siihen viela, mutta ei. Perille tultuamme kinusimme heilta - joku jatka tuli kysymaan asken taalla nettikahvilassa olemmeko Hollannista. WTF? - niin kinusimme viela nailta tytoilta kyytia kaupunkiin ja kaupunkikierrosta. Eeeeeei herunut. Mis mottes!!? TetrisMatrix!
Kiova on kylla oikeasti saatanan iso. Metrossa meinaa hukkua ihmismassaan ja rinkat ei kylla todellakaan auta tilannetta. Kaikki on jotenkin levallaan taalla, vaikka aivan kaupungin keskusta on oikeasti mahtava naky. Voitonaukio-nimella kantava kaupungin keskuspiste peittaa mennen tullen Helsingin ja miksei Tallinnan keskustat. Kouvola on joten kuten viela messissa tassa skabassa.
Ensimmainen paiva ei kylla sisaltanyt mitaan muuta kuin paatonta juoksua ilman varsinaista tarkoitusta. Tormasimme sveitsilaiseen perheseurueeseen, joiden kanssa yritettiin hataisesti keksia keinoa viettaa ensimmainen yo turvallisesti ja keskustan laheisyydessa. Juha innostui pelaamaan korttia Kiovan juna-aseman taman seurueen kanssa keskella katua. Varsinainen naky, kun ottaa huomioon paljon siellakin kulki jengia. POHHUI.
Junat nayttaa tosian olevan aivan taynna, samoin majoituspaikat. Kiovassa on tasan nelja hostellia, ja ykskaan ei tarjoa mitaan muuta kuin "no vacancy". Tarkoituksena oli hyokata tasta itaan, johonkin pikkukaupunkiin chillaa, mutta naissa keleissa ei oikeasti maistu mikaan muu kuin uiminen. Juha viettaisi vaikka loppuloman jollain hiekkarannalla tai sukeltaen, minulle riittaa kylla paiva kakskin sellaista touhua. Katsotaan nyt.
Eras jenkki, johon tormattiin toisena paivana suositteli yhta hotellia, aivan keskustan uumenissa. Sielta loytyisi kuulemma myos dormi 30 dollarilla henkilolta, joten paatimme yrittaa sita. Kyseinen jenkki on varsinainen himoreissaaja - ainakin omien sanojensa mukaan. On kuulemma ollut kolme kertaa siella ja nelja kertaa tuolla ja aina on vain matkan paalla. Helsinki ja Tallinnakin on kuulemma tuttuja paikkoja. Kosova, Serbia, Moldova ja muutkin tuollaisen vahemman suositut paikat ovat hanen "kantapaikkoja". Noh, loysimme hanen suosittelemansa hotellin, ja siella mitaan vitun dormeja ollut. Kahden tahden hotelli, joskin tosiaan keskustassa, mutta ilman mitaan herkkuja 50e. Jenkit ei kylla puhu muuta ku roskaa. Perkeles.
Idea Tsernobylin matkasta syntyi alkuvuodesta eraan tietokonepelin ja erityisesti eraan Helsingin Sanomissa julkaistun kirjoituksen myota. Siella on aivan pakko kayda. Nyt vain nayttaa tosiaan jarkevammalta lahtea Kiovasta pois, ja suorittaa kyseinen paivakruiisi sateilyn keskelle vasta paluumatkalla, juuri ennen paluulentoa Suomeen. Tekisi mieli kylla kayda muuallakin Ukrainassa, kun taalla kerran on. Pikkukaupunkien majoitustarjonta on kylla todella, todella heikkoa. Hostelleja ei ole ja hotellit ovat sikahintaisia. Sikahinta on taalla kylla varsinaista muotia, silla enpa menisi sanomaan, etta tama olisi halpa maa. Tupakat kylla euron toppa, ja paikallista mahorkkaa saa kahdella eurolla kokonaisen kartsan, mutta tama vaaristaa hintatasoa mika taalla vallitsee. Aikaisemmin mainittu BillyBob-jenkki vakuutti, etta muualla on yhta kallista, mutta uskallan vaittaa, etta paskapuhetta sekin.
Tassa ois viela reilu viikko aikaa, ja hyvia keleja on luvattu. Jos Odessassa onnistuisi ponnistaa sen verran, etta uskaltaisi kayda sen sukelluskurssin lapi, ois fittit bra. Moldovaankin teoriassa ehtisi, mutta junakulku on tosiaan melko heikolla laidalla talla hetkella. Tsernobyl on aivan must, ma en lahde taalta ilman sita kokemusta."
- Vitali
"Lentomatka sujui nopeasti Vitalia rauhoitellen ilmakuopista. Perilla lentokentalla kaikki taksikuskit huuteli meidan peraan "TAXI TAXI", ma en ymmarra mista ne tajus ettei olla paikallisia. Taxi kaupunkiin olisi maksanut 30e, bussilla paasimme 4e:lla.
Hostellin metsastys +25 asteen lammossa ei ollut herkkua. Varsinkaan kun kaikkialla oli taytta, ainakin nettisivujen mukaan. Venajan kielessa ei ole sanaa "hostelli" joten taxikuskitkaan eivan osanneet auttaa vaan yksikin kuskas meidat 3min kavelymatkan paahan taxilla jossa oli kuulemma 2 hyvaa halpaa hotellia. Eika maksanut kuin 6e se matka. Onneksi osattiin kavella takas asemalle.
Takas lahtoruudussa eika tietoakaan mihin seuraavaksi. Eilen tuli kierrettya Kiova lapi metrolla, taxilla, bussilla, junalla ja kavellen. Lopulta paadyttiin 6h kiertelyn jalkeen siihen ekaan mita se taxikuski ehdotti. POHHUI!
Nyt voimat on ihan loppu ja pahalta nayttaa junienkin suhteen. Puol venajaa taitaa olla taal matkalla kun kaikkialla on taytta ja ei oikeastaan yhtaan reppureissaajia.
Eniten tekee kylla mieli rannalle! Niin ja sukeltamaan mustaan mereen. Tietysty ilman Tsernobylia ei taalta lahdeta!
Huh, mulla meni voimat ja kiinnostus kun luin ton Vitalin patkan, sehan kerto jo kaiken oleellisen! pohhui."
- Juha
